Raamatun aikoina oli tapana ilmaista kuolemasta tai jostain onnettomuudesta johtuvaa surua näkyvästi ja viettää suruaikoja. Surijat itkivät äänekkäästi, pitivät erityisiä vaatteita, sirottelivat tuhkaa päähänsä, repäisivät vaatteensa ja löivät rintaansa. Joskus hautajaisiin kutsuttiin ammattisurijoita. (1Mo 23:2; Est 4:3; Il 21:4.)