Synnyin Puolassa pienessä kaupungissa lähellä Saksan rajaa. Metsien ja maatilojen keskellä elämä oli rauhallista. Rakastavat vanhempani kannustivat minua elämään kunnollista elämää, ahkeroimaan koulussa ja tavoittelemaan huomattavaa uraa.

Ongelmani alkoivat sen jälkeen kun lähdin opiskelemaan lakia yliopistoon Wrocławiin. Kaukana vanhemmistani hankkiuduin huonoon seuraan. Olin aina pitänyt jalkapallosta, mutta uusien kavereideni myötä minusta tuli todellinen fanaatikko. Kannatin joukkuetta, joka oli Varsovasta, ja viikonloppuisin seurasin joukkuetta kaikkialle, missä he pelasivat. Noihin matkoihin kuuluivat juopottelu, huumeet ja toisinaan rajut tappelut vastustajajoukkueen kannattajien kanssa. Tällä tavalla pakenin arjen stressiä, vaikka tiesin, että pidätetyksi tuleminen voisi tuhota lakiurani.

Kävimme kavereideni kanssa klubeilla ja diskoissa, ja monesti olimme mukana katutappeluissa. Poliisi pidätti minut useita kertoja, mutta onnistuin aina välttymään vakavammilta seurauksilta – joskus lahjusten avulla. Kuvittelin eläväni täyttä elämää. Siitä huolimatta tunsin syvällä sisimmässäni, että se, mitä tein, oli väärin. Kävin joka sunnuntai kirkossa rauhoittaakseni omaatuntoani.

Vuonna 2004 kaksi Jehovan todistajaa tuli ovelleni, ja suostuin keskustelemaan Raamatusta heidän kanssaan. Kun sain lisää tietoa siitä, mitä kristittynä oleminen todella merkitsee, omatuntoni alkoi vaivata minua entistä enemmän. Tiesin, että minun pitäisi lopettaa juopottelu ja huumeidenkäyttö ja karttaa sellaisten ihmisten seuraa, jotka eivät eläneet Raamatun normien mukaisesti. Tajusin myös, että minun oli muutettava aggressiivista, väkivaltaista persoonallisuuttani. Vaikka ymmärsin, että minun täytyi muuttua, jatkoin silti samaa huonoa elämäntapaa.

Käännekohta oli eräs ilta, jolloin aloitin tappelun kahdeksan miehen kanssa. Muistan kuinka makasin kadulla ja minua lyötiin ja potkittiin päähän. Tunsin olevani kuolemaisillani ja rukoilin: ”Anteeksi, Jehova, etten ottanut Sanaasi vakavasti. Jos selviydyn, lupaan tutkia Raamattua todistajien kanssa ja korjata elämäni.”  Yllätyksekseni selviydyin. Pidin lupaukseni ja aloin tutkia Raamattua.

Vuonna 2006 muutin Englantiin. Tavoitteenani oli ansaita riittävästi rahaa, jotta voisin palata Puolaan ja jatkaa lakiopintoja pidemmälle. Jatkoin kuitenkin myös Raamatun tutkimista. Eräällä raamatunkohdalla oli minuun valtavan suuri vaikutus. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Minähän – – pidänkin kaikkea tappiona Herrani Kristuksen Jeesuksen tuntemuksen verrattoman arvon vuoksi. Hänen takiaan olen menettänyt kaiken ja pidän sitä paljona roskana, jotta voittaisin Kristuksen.” (Filippiläisille 3:8.) Apostoli Paavali oli opiskellut lakia, kuten minäkin, ja myös hän oli ollut hyvin väkivaltainen mies (Apostolien teot 8:3). Siitä huolimatta hän tajusi, että oli olemassa parempi tapa elää: Jumalan palveleminen ja Jeesuksen jäljitteleminen mahdollisimman tarkasti. Kun mietiskelin Paavalin esimerkkiä, ymmärsin, että hyväpalkkainen työ ja väkivaltainen käytös eivät voisi tuoda onnellisuutta. Vakuutuin siitä, että jos Paavali kykeni muuttumaan, kykenisin minäkin. Niinpä päätin jäädä Englantiin ja unohtaa lakiopintojen jatkamisen.

Mitä enemmän opin Jehovasta, sitä enemmän halusin päästä lähelle häntä. Hänen lupauksensa antaa anteeksi niille, jotka haluavat vilpittömästi tehdä muutoksia, kosketti sydäntäni (Apostolien teot 2:38). Lisäksi kun mietiskelin 1. Johanneksen kirjeen 4:16:ta, jossa sanotaan, että ”Jumala on rakkaus”, aloin nähdä, miksi Jumala vihaa väkivaltaa.

Myös Jehovan todistajien käytös teki minuun suuren vaikutuksen. He pyrkivät selvästi elämään Raamatun korkeiden moraalinormien mukaisesti. Halusin kuulua tuohon onnelliseen joukkoon, jossa vallitsee aito veljeys. Kamppailtuani joidenkin ongelmien kanssa ja tehtyäni muutoksia elämässäni, minut kastettiin Jehovan todistajaksi vuonna 2008.

Raamatun ansiosta olen muuttunut kunnianhimoisesta, väkivaltaisesta, huumeita käyttävästä ja juopottelevasta jalkapallofanaatikosta Jumalan palvelijaksi, joka nauttii Raamatun totuuksien opettamisesta toisille. Pidän edelleen jalkapallon katselemisesta, mutta olen päättänyt pitää tällaisen viihteen omalla paikallaan.

Olen nykyään onnellisesti naimisissa Estherin, kauniin Jehovan palvojan kanssa. Tunnemme suurta iloa auttaessamme Luoteis-Englannissa asuvia puolankielisiä ihmisiä saamaan tietoa Raamatusta. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen todellista tyytyväisyyttä. Nyt minulla on puhdas omatunto ja elän täysipainoista, merkityksellistä elämää.