1. Korinttilaisille 10:1–33
10 Haluan teidän tietävän, veljet, että esi-isämme olivat kaikki pilven alla+ ja kulkivat kaikki meren poikki,+
2 tulivat kaikki kastetuiksi Moosekseen pilven ja meren välityksellä,
3 söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa+
4 ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa.+ Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi, ja se kallio tarkoitti Kristusta.*+
5 Siitä huolimatta Jumala ei ollut tyytyväinen useimpiin heistä; heidäthän lyötiin kuoliaaksi erämaassa.+
6 Mutta näistä tapahtumista tuli meille esimerkkejä, jotta me emme haluaisi pahaa, niin kuin he halusivat.+
7 Älkää alkako palvella epäjumalia, niin kuin jotkut heistä alkoivat. Onhan kirjoitettu: ”He istuivat syömään ja juomaan, ja sen jälkeen he alkoivat pitää hauskaa.”+
8 Emme myöskään saa harjoittaa seksuaalista moraalittomuutta,* niin kuin jotkut heistä syyllistyivät siihen – he saivat surmansa, 23 000 heistä yhtenä päivänä.+
9 Me emme myöskään saa koetella Jehovaa,*+ niin kuin jotkut heistä koettelivat häntä – he kuolivat käärmeenpuremiin.+
10 Älkää myöskään nurisko, niin kuin jotkut heistä nurisivat+ – he saivat surmansa tuhoajan välityksellä.+
11 Mutta nämä tapahtumat ovat varoittavia esimerkkejä, ja ne kirjoitettiin meille,+ jotka elämme aikakausien* lopulla.
12 Sen, joka luulee seisovansa, pitää siis varoa, ettei hän kaadu.+
13 Te ette ole kohdanneet muita kiusauksia kuin niitä, jotka ovat yleisiä ihmisille.+ Mutta Jumala on uskollinen, eikä hän anna kiusata teitä enempää kuin pystytte kestämään,+ vaan kohdatessanne kiusauksen hän myös valmistaa siitä ulospääsyn, niin että voitte kestää sen.+
14 Sen vuoksi, rakkaani, paetkaa epäjumalanpalvelusta.+
15 Puhun kuin tarkkanäköisille ihmisille; arvioikaa itse, mitä sanon.
16 Eikö siunauksen malja, jonka siunaamme, merkitse osallisuutta Kristuksen vereen?+ Eikö leipä, jonka taitamme, merkitse osallisuutta Kristuksen ruumiiseen?+
17 Koska on yksi leipä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis,+ sillä me kaikki nautimme tuota yhtä leipää.*
18 Ajatelkaa syntyperäisiä israelilaisia. Eivätkö ne, jotka syövät uhreja, ole osallisia alttarin kanssa?+
19 Mitä siis tarkoitan? Sitäkö, että se, mikä uhrataan epäjumalalle, on jotakin tai että epäjumala on jotakin?
20 En, vaan tarkoitan sitä, että sen, minkä kansat uhraavat, ne uhraavat demoneille eivätkä Jumalalle,+ enkä tahdo teidän tulevan osallisiksi demonien kanssa.+
21 Ette voi juoda Jehovan* maljasta ja demonien maljasta, ette voi syödä ”Jehovan* pöydästä”+ ja demonien pöydästä.
22 Vai ”herätämmekö Jehovassa* kiivautta”?+ Emme kai ole häntä voimakkaampia?
23 Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyllistä. Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole rakentavaa.+
24 Kenenkään ei pidä tavoitella omaa etuaan vaan jatkuvasti toisen etua.+
25 Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantuntonne vuoksi,
26 sillä ”Jehovan* on maa ja kaikki, mitä siinä on”.+
27 Jos joku ei-uskova kutsuu teidät aterialle ja te haluatte mennä, syökää kaikkea, mitä eteenne pannaan, kyselemättä mitään omantuntonne vuoksi.
28 Mutta jos joku sanoo teille: ”Tämä on uhriksi uhrattua”, niin jättäkää se syömättä sen henkilön vuoksi, joka siitä kertoi, ja omantunnon vuoksi.+
29 En tarkoita teidän omaatuntoanne vaan tuon toisen. Miksi toisen ihmisen omantunnon pitäisi tuomita minun vapauteni?+
30 Jos minä syön ja kiitän Jumalaa, miksi minua pitäisi arvostella sen vuoksi, mistä minä kiitän?+
31 Syöttepä siis tai juotte tai teette mitä muuta tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.+
32 Varokaa, ettei teistä tule kompastuskiviä sen enempää juutalaisille kuin kreikkalaisillekaan eikä Jumalan seurakunnalle.+
33 Minäkin yritän miellyttää kaikkia kaikessa enkä tavoittele omaa etuani+ vaan monien, jotta he pelastuisivat.+