Job 6:1–30
6 Silloin Job sanoi:
2 ”Kunpa koko tuskani+ punnittaisiin,pantaisiin vastoinkäymisteni kanssa samaan vaakaan!
3 Nyt se on merten hiekkaakin raskaampaa.
Siksi puheeni on ollut hillitöntä.*+
4 Kaikkivaltiaan nuolet ovat lävistäneet minut,henkeni juo niiden myrkkyä.+Jumala marssittaa kauhuja minua vastaan.
5 Kiljuuko villiaasi,+ kun sillä on ruohoa,tai mylviikö sonni, kun sillä on rehua?
6 Syödäänkö mautonta ruokaa lisäämättä siihen suolaa,tai onko malvan mehussa makua?
7 En suostu koskemaan sellaiseen.
Se on kuin pilaantunutta ruokaa.
8 Kunpa pyyntöni täytettäisiinja Jumala toteuttaisi toiveeni!
9 Kunpa Jumala suostuisi murskaamaan minut,ojentaisi kätensä ja tekisi minusta lopun!+
10 Sekin lohduttaisi minua.Ankarista tuskista huolimatta hyppisin ilosta,sillä en ole halveksinut Pyhän+ sanoja.
11 Jaksanko vielä odottaa?+
Onko edessäni mitään hyvää, niin että minun pitäisi jatkaa elämää?*
12 Kivestäkö minut on tehty?
Onko ruumiini* kuparia?
13 Voinko mitenkään auttaa itseäni,kun minulta on viety kaikki tuki?
14 Se joka ei osoita uskollista rakkautta lähimmäiselleen,+luopuu Kaikkivaltiaan pelosta.*+
15 Omat veljeni ovat olleet yhtä petollisia+ kuin talvipuro,kuin talvipurojen ehtyvä vesi.
16 Ne ovat jäästä tummina,niihin katoaa sulava lumi.
17 Aikanaan niiden vedet häviävät,helteiden tullessa ne kuivuvat pois.
18 Mutkitellen ne kulkevatja katoavat vähitellen autiomaahan.
19 Teman+ karavaanit niitä tähyilevät,Sabasta+ tulevat niitä odottavat.*
20 He häpeävät turhaa luottamustaan,he vain pettyvät tullessaan paikalle.
21 Tällaisia teistä on tullut minulle.+Olette nähneet kauhean onnettomuuteni ja pelästyneet.+
22 Olenko pyytänyt teitä antamaan minulle jotain
tai anonut teitä antamaan minua hyödyttävän lahjan omaisuudestanne?
23 Olenko pyytänyt vapautusta vihollisen käsistätai pelastusta* sortajien vallasta?
24 Opettakaa minua, niin olen vaiti,+auttakaa minua ymmärtämään virheeni.
25 Rehelliset sanat eivät tuota tuskaa!+
Mutta mitä hyötyä on teidän ojennuksestanne?+
26 Yritättekö korjata puheitani,epätoivoisen sanoja,+ jotka tuuli vie mennessään?
27 Te heittäisitte arpaa orvostakin+ja myisitte oman ystävänne!*+
28 Kääntykää nyt katsomaan minua,sillä en valehtelisi teille vasten kasvoja.
29 Miettikäähän uudelleen – älkää tuomitko minua väärin –miettikää tosiaan uudelleen, sillä en ole tehnyt mitään väärää.*
30 Puhuuko kieleni epäoikeudenmukaisesti?
Eikö suulakeni erota, että jokin on vialla?
Alaviitteet
^ Tai ”ajattelematonta”.
^ Tai ”pitkittää elämääni”, ”pitkittää elämääni sieluna”.
^ Kirjaim. ”lihani”.
^ Tai ”kunnioittamisesta”.
^ Tai ”sabalaisten matkaseurue niitä odottaa”.
^ Kirjaim. ”lunastusta”.
^ Tai ”kävisitte vaihtokauppaa toveristanne”.