Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Pidä lutikat loitolla!

Pidä lutikat loitolla!

VIIME vuosisadan puolivälissä näytti siltä, että ihmiset olivat voittamassa sodan lutikoita eli seinäluteita vastaan. 1970-luvulla monet maat kuitenkin päättivät rajoittaa torjunta-aine DDT:n käyttöä – joka oli ollut pääasiallinen ase tässä sodankäynnissä – koska se oli myrkyllistä ja saastutti ympäristöä.

Lutikat tulivat yhä vastustuskykyisemmiksi muille kemikaaleille. Lisäksi ihmiset alkoivat matkustaa enemmän ja kuljettivat tietämättään luteita mukanaan. Mitä tästä seurasi? Luteiden torjuntaa käsittelevässä vuonna 2012 laaditussa raportissa sanottiin: ”Viimeisten kahdentoista vuoden aikana seinäludekannan on kerrottu elpyneen Yhdysvalloissa, Kanadassa, Lähi-idässä, useissa Euroopan maissa, Australiassa ja osissa Afrikkaa.”

Jokin aika sitten Moskovassa luteita koskevat valitukset kymmenkertaistuivat vuoden aikana. Toisella puolen maailmaa Australiassa luteiden aiheuttamat tuhot ovat lisääntyneet vuodesta 1999 noin 5 000 prosenttia.

Jotkut kuljettavat huomaamattaan lutikoita mukanaan kaupoista, teattereista tai hotelleista. ”Luteita tulee vääjäämättä”, sanoo erään yhdysvaltalaisen hotellin johtaja. ”Se hinta on nykyään maksettava, jos haluaa pitää hotellia.” Miksi lutikoista on niin vaikea päästä eroon? Miten voit suojella itseäsi? Jos lutikat tunkeutuvat kotiisi, miten voit hävittää ne ja estää niitä palaamasta?

Pikkuiset sinnittelijät

Lutikat eivät ole juuri omenansiementä suurempia ja niillä on litteä ruumis, joten ne voivat piileskellä melkein missä tahansa. Ne voivat löytää itselleen kodin patjasta, huonekaluista, pistorasiasta tai jopa puhelimesta. Niillä on tapana pysytellä korkeintaan noin 3–6 metrin päässä sängyistä ja istuimista, koska ne haluavat olla lähellä ravinnonlähdettään – ihmistä. *

Lutikat purevat uhriaan yleensä tämän nukkuessa. Useimmat ihmiset eivät tunne puremaa, koska lutikat erittävät puremakohtaan puuduttavaa ainetta, minkä ansiosta ne saavat imeä verta häiriöttä jopa kymmenen minuuttia. Vaikka lutikat saattavat ruokailla joka viikko, niiden tiedetään selvinneen ilman ravintoa useita kuukausia.

Lutikat eivät tiettävästi levitä tartuntatauteja niin kuin hyttyset ja jotkin muut hyönteiset. Puremakohta voi kuitenkin kutista ja turvota. Lutikat aiheuttavat monille myös henkistä tuskaa. Uhrit saattavat kärsiä unettomuudesta ja häpeästä ja jopa kuvitella saavansa puremia vielä kauan luteiden hävittämisen jälkeen. Sierra Leonessa tehdyn tutkimuksen mukaan luteet ”aiheuttavat suurta mieliharmia ja unettomia öitä” ja voivat lyödä uhriinsa ”häpeän leiman”.

Hankkiudu lutikoista eroon

Luteet voivat kiusata ketä tahansa. Niistä on helpompi päästä eroon, jos ne havaitsee ajoissa. Kannattaa siksi opetella tunnistamaan lutikoista kielivät merkit niin kotona kuin matkoillakin. Tarkasta, onko huonekaluissa, jalkalistoissa tai matkalaukuissa veritahroja tai pieniä unikonsiementen kokoisia munia. Käytä apuna taskulamppua.

Karsi mahdollisia piilopaikkoja. Täytä seinissä ja ovenkarmeissa olevat kolot ja halkeamat. Vaikka lika ei itsessään aiheuta ludeongelmaa, on lutikat helpompi huomata ja hävittää, jos imuroi säännöllisesti ja pitää paikat järjestyksessä. Majoittuessasi hotellissa sinulla on paremmat mahdollisuudet estää luteita lähtemästä mukaasi, kun et laske laukkuja lattialle tai sängylle.

Luteita kotona – mikä avuksi?

Mikäli löydät lutikoita kotoa tai hotellihuoneesta, saatat tuntea levottomuutta ja jopa häpeää. Lutikat purivat Davea ja hänen vaimoaan heidän ollessaan lomalla. Dave kertoo: ”Olimme häpeissämme. Mitä sanoisimme ystäville ja sukulaisille, kun palaisimme kotiin? Ajattelisivatko he, että kaikki kutinat ja iho-oireet johtuisivat käynnistä meidän talossamme?” Vaikka tällaiset ajatukset ovat tavallisia, älä anna häpeän estää sinua hankkimasta apua. New Yorkissa toimivan terveyttä ja henkistä hyvinvointia edistävän laitoksen mukaan ”lutikoiden häätäminen on vaikeaa muttei mahdotonta”.

Tee tarkastus lutikoiden varalta ja karsi mahdolliset piilopaikat kodistasi.

Lutikoista eroon pääseminen voi kuitenkin olla yllättävän hankalaa. Jos löydät niitä kotoasi, voit todennäköisesti saada apua tuholaistorjujalta. Alussa mainittuja kemikaaleja ei enää käytetä, mutta tuholaistorjujilla on nykyään monia tehokkaita keinoja luteiden hävittämiseen. Hyönteistutkija Dini M. Miller sanoo lisäksi: ”Lutikoiden hävittäminen vaatii asukkaiden, taloyhtiön ja tuholaistorjujien yhteistyötä.” Asiantuntijoiden ohjeita noudattamalla ja järkeviin varotoimiin ryhtymällä voit tehdä oman osasi ja pitää lutikat loitolla!

^ kpl 7 Hyönteistutkijoiden mukaan lutikat imevät ihmisten ja muiden nisäkkäiden verta, lemmikkieläimet mukaan lukien.