Matteus 23:1–39
Alaviitteet
Tutkimisviitteet
istuutuneet Mooseksen istuimelle: Tai ”asettuneet Mooseksen paikalle”. Kirjanoppineet ja fariseukset ottivat röyhkeästi itselleen samat valtuudet tulkita Jumalan lakia kuin Mooseksella oli ollut.
raskaita kuormia: Tarkoittaa ilmeisesti sääntöjä ja suullisia perinteitä, jotka kuormittivat ihmisiä.
niitä sormellaankaan liikauttaa: Tämä ilmaus voi viitata siihen, että uskonnolliset johtajat eivät halunneet poistaa edes yhtä pientä sääntöä keventääkseen ihmisille sälyttämiään raskaita kuormia.
raamatunlausekotelot, joita he käyttävät suojelusesineinä: Tai ”fylakteerionsa”. Näissä pienissä nahkakoteloissa oli neljä katkelmaa Mooseksen laista (2Mo 13:1–10, 11–16; 5Mo 6:4–9; 11:13–21), ja juutalaismiehet pitivät niitä otsallaan ja vasemmassa käsivarressaan. Tapa juontui 2Mo 13:9, 16; 5Mo 6:8; 11:18:ssa olevan Jumalan käskyn kirjaimellisesta tulkinnasta. Jeesus arvosteli noita uskonnollisia johtajia, koska he suurensivat raamatunlausekotelonsa tehdäkseen vaikutuksen toisiin ja koska he uskoivat niiden olevan suojelevia taikakaluja, amuletteja.
pidentävät vaatteidensa reunukset: 4Mo 15:38–40:ssä israelilaisten käskettiin tehdä vaatteidensa helmaan ripsureunat, mutta kirjanoppineet ja fariseukset tekivät näistä reunuksista pidemmät kuin muilla vetääkseen huomion puoleensa.
etummaisista istuimista: Tai ”parhaista istuimista”. Synagogan esimiehet ja tärkeät vieraat istuivat kirjakääröjen lähellä niin että koko seurakunta näki heidät. Nämä kunniapaikat oli todennäköisesti varattu tällaisille huomattaville henkilöille.
toreilla: Tai ”kokoontumispaikoissa”. Kreikan sana agorá viittaa tässä avoimeen alueeseen, joka toimi kauppa- ja kokouspaikkana kylissä ja kaupungeissa. Tällaisia paikkoja oli muinaisessa Lähi-idässä sekä muilla alueilla, jotka olivat Kreikan ja Rooman vaikutuspiirissä.
rabbeiksi: Nimitys tulee heprean sanasta rav ’suuri’ ja merkitsee kirjaimellisesti ’minun suureni’. Tavallisessa kielenkäytössä ”rabbi” merkitsi ’opettajaa’ (Joh 1:38), mutta sitä alettiin käyttää arvonimenä. Jotkut oppineet, kuten kirjanoppineet ja lainopettajat, vaativat, että heitä puhuteltiin tällä arvonimellä.
isäksenne: Jeesus kieltää tässä käyttämästä ihmisistä sanaa ”isä” muodollisena tai uskonnollisena arvonimenä.
Kristuksen: Kreikassa arvonimen ”Kristus” edessä on tässä määräinen artikkeli, mikä ilmeisesti korostaa Jeesuksen asemaa Messiaana.
johtajiksi: Kreikan sana on jakeessa 8 ”opettajaksi” käännetyn sanan synonyymi. Tässä se viittaa hengellisiin johtajiin, jotka antavat ohjausta ja opetusta. Sitä käytettiin todennäköisesti uskonnollisena arvonimenä.
Johtajanne: Kukaan epätäydellinen ihminen ei voi olla tosi kristittyjen hengellinen johtaja, ja siksi vain Jeesuksella on oikeus tähän arvonimeen. (Ks. tämän jakeen edellinen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa johtajiksi.)
Kristus: Kreikassa arvonimen ”Kristus” (merk. ’voideltu’) edessä on tässä määräinen artikkeli. Tämä osoittaa, että Jeesus oli luvattu Messias, joka oli voideltu erikoistehtävään. (Ks. Mt 1:1; 2:4; tutkimisviitteet.)
Kristuksen: Arvonimi juontuu kreikan sanasta Khristós, ja sitä vastaa arvonimi ”Messias” (hepr. mašíaḥ). Molemmat merkitsevät ’voideltua’. Raamatun aikoina hallitsijat asetettiin tehtäväänsä voitelemalla heidät öljyllä.
palvelijanne: Raamatussa sana diákonos tarkoittaa usein ihmistä, joka nöyrästi ja hellittämättä palvelee toisia. Sanaa käytetään Kristuksesta (Ro 15:8), Kristuksen palvelijoista (1Ko 3:5–7; Kol 1:23), avustavista palvelijoista (Fil 1:1; 1Ti 3:8), perheen tai talouden palvelijoista (Joh 2:5, 9) ja viranomaisista (Ro 13:4).
palvelijanne: Ks. Mt 20:26, tutkimisviite.
Voi teitä: Tämä on ensimmäinen seitsemästä tuomiosta, jotka Jeesus julisti aikansa uskonnollisille johtajille ja joissa hän paljasti heidän olevan tekopyhiä ja sokeita oppaita.
tekopyhät: Ks. Mt 6:2, tutkimisviite.
suljette taivaan valtakunnan: Tai ”suljette oven taivaan valtakuntaan”. Ts. kirjanoppineet ja fariseukset estivät ihmisiä pääsemästä sinne.
tekopyhät: Kreikan sanalla hypokritḗs tarkoitettiin alun perin kreikkalaisia (ja myöhemmin roomalaisia) näyttelijöitä, joiden käyttämät suuret naamiot vahvistivat ääntä. Sanaa alettiin käyttää kuvaannollisesti sellaisesta, joka kätki todelliset aikomuksensa tai persoonallisuutensa pettämällä tai teeskentelemällä. Jeesus sanoo tässä juutalaisia uskonnollisia johtajia ”tekopyhiksi”. (Mt 6:5, 16.)
Muutamissa käsikirjoituksissa on tässä sanat: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, tekopyhät! Te viette leskiltä talot ja esitätte näön vuoksi pitkiä rukouksia. Siksi te tulette saamaan kovemman tuomion.” Tätä jaetta ei kuitenkaan ole varhaisimmissa ja tärkeimmissä käsikirjoituksissa. Mr 12:40:ssä ja Lu 20:47:ssä samanlaiset sanat kuuluvat Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettuun tekstiin. (Ks. liite A3.)
käännynnäisen: Tai ”proselyytin”. Kreikan sana prosḗlytos tarkoittaa juutalaisuuteen kääntynyttä. Miehillä siihen sisältyi ympärileikkaus.
sellaisen, joka ansaitsee Gehennan: Kirjaim. ”Gehennan pojan”, ts. sellaisen, joka ansaitsee ikuisen tuhon. (Ks. sanasto, ”Gehenna”.)
Tyhmät ja sokeat: Tai ”Sokeat tyhmät”. Raamatussa sana ”tyhmä” tarkoittaa yleensä ihmistä, joka vähät välittää järkevyydestä. Hän toimii moraaliasioissa epäviisaasti sellaisella tavalla, joka on ristiriidassa Jumalan oikeaa ja väärää koskevien normien kanssa.
kymmenykset mintusta, tillistä ja kuminasta: Mooseksen lain alaisuudessa israelilaisten piti maksaa sadostaan kymmenykset (3Mo 27:30; 5Mo 14:22). Vaikka laki ei nimenomaan käskenyt heitä antamaan kymmenyksiä mausteyrteistä, esimerkiksi mintusta, tillistä ja kuminasta, Jeesus ei sanonut, että tällainen tapa oli väärin. Sen sijaan hän moitti kirjanoppineita ja fariseuksia siitä, että he keskittyivät lain pieniin yksityiskohtiin mutta eivät noudattaneet sen taustalla olevia periaatteita, kuten oikeutta, armoa ja uskollisuutta.
siivilöitte sääsken mutta nielette kamelin: Sääski oli pienimpiä ja kameli suurimpia israelilaisten tuntemia epäpuhtaita eläimiä (3Mo 11:4, 21–24). Jeesus käytti ironialla höystettyä hyperbolaa sanoessaan, että uskonnolliset johtajat siivilöivät juomansa, jottei sääski tekisi heistä palvontamenojen kannalta epäpuhtaita, mutta sivuuttivat samalla kokonaan Mooseksen lain painavammat asiat eli ikään kuin nielivät kamelin.
valkoisiksi kalkittuja hautoja: Israelissa oli tapana kalkita haudat valkoisiksi, jotteivät ohikulkijat vahingossa koskisi niihin ja tulisi epäpuhtaiksi palvontamenojen kannalta (4Mo 19:16). Juutalaisessa Mišnassa (Šekalim 1:1) sanotaan, että haudat kalkittiin kerran vuodessa kuukautta ennen pesahia. Jeesus kuvaili tällä metaforalla tekopyhyyttä.
vanhurskailta: Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
vääryyttä: Tai ”laittomuutta”. (Ks. Mt 24:12, tutkimisviite.)
pahuus: Kirjaim. ”laittomuus”. Kreikan sana viittaa lakien rikkomiseen ja halveksimiseen: ihmiset toimivat niin kuin lakeja ei olisi olemassakaan. Raamatussa sanalla tarkoitetaan piittaamatonta suhtautumista Jumalan lakeihin (Mt 7:23, tutkimisviite; 2Ko 6:14, alav.; 2Te 2:3, alav., 4–7; 1Jo 3:4, alav.).
Jumalan palvelijoiden: Tai ”vanhurskaiden”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)
hautamuistomerkkejä: Tai ”muistohautoja”. (Ks. sanasto, ”Hauta”.)
Viekää siis päätökseen se, minkä esi-isänne aloittivat: Kirjaim. ”Täyttäkää siis esi-isienne mitta”. Tämä alkukielen idiomaattinen ilmaus tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että täyttää mitan, jota joku toinen on jo alkanut täyttää. Näitä Jeesuksen sanoja ei ole tarkoitus ymmärtää varsinaisena käskynä vaan ironian sävyttämänä ennustuksena: juutalaiset johtajat tappaisivat hänet niin kuin heidän esi-isänsä olivat aikoinaan tappaneet Jumalan profeettoja.
Gehennaan: Ilmaus tulee heprean sanoista gē hinnóm ’Hinnominlaakso’. Laakso sijaitsi muinaisen Jerusalemin etelä- ja lounaispuolella (ks. liite B12, kartta ”Jerusalem ja sen ympäristö”). Jeesuksen aikana laaksossa poltettiin jätteitä, joten sana ”Gehenna” kuvasi sopivasti täydellistä tuhoa. (Ks. sanasto.)
Käärmeet, kyykäärmeiden jälkeläiset: Saatana, ”alkuperäinen käärme” (Il 12:9), on hengellisessä mielessä kaikkien tosi palvontaa vastustavien isä. Siksi Jeesus nimitti noita uskonnollisia johtajia ”käärmeiksi, kyykäärmeiden jälkeläisiksi”. (Joh 8:44; 1Jo 3:12.) Heidän pahuudellaan oli hengellisesti tuhoisa vaikutus toisiin. Myös Johannes Kastaja käytti ilmausta ”kyykäärmeiden jälkeläiset” (Mt 3:7).
Gehennan: Ks. Mt 5:22, tutkimisviite, ja sanasto.
opettajia: Tai ”oppineita”. Kreikan sana grammateús käännetään ”kirjanoppineeksi”, kun viitataan juutalaisiin lainopettajiin. Tässä Jeesus puhuu kuitenkin opetuslapsistaan, jotka lähetettäisiin opettamaan toisia.
synagogissanne: Ks. sanasto.
oikeamielisten: Tai ”viattomasta”, ”vanhurskaasta”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)
Abelin verestä – – Sakarjan vereen: Näillä sanoilla Jeesus viittasi kaikkiin Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa mainittuihin murhattuihin Jehovan todistajiin ensimmäisessä kirjassa mainitusta Abelista (1Mo 4:8) aina Aikakirjoissa – perinteisen juutalaisen kaanonin viimeisessä kirjassa – mainittuun Sakarjaan asti (2Ai 24:20). Sanat ”Abelin verestä – – Sakarjan vereen” tarkoittivat siis ”ensimmäisestä tapauksesta viimeiseen”.
Barakjan pojan: 2Ai 24:20:n mukaan Sakarja oli ”pappi Jehojadan poika”. On arveltu, että Jehojadalla oli kaksi nimeä – kuten joillain muillakin Raamatun henkilöillä (vrt. Mt 9:9:ää Mr 2:14:ään) – tai että Barakja oli Sakarjan isoisä tai kaukaisempi esi-isä.
jonka te murhasitte: Nämä juutalaiset uskonnolliset johtajat eivät tappaneet Sakarjaa, mutta Jeesus piti heitä vastuullisina, koska heillä oli samanlainen murhanhimoinen asenne kuin esi-isillään (Il 18:24).
pyhäkön ja alttarin välillä: 2Ai 24:21:n mukaan Sakarja murhattiin ”Jehovan temppelin esipihalla”. Polttouhrialttari oli sisemmällä esipihalla pyhäkön sisäänkäynnin edessä (ks. liite B8). Tämä vastaa Jeesuksen mainitsemaa tapahtumapaikkaa.
Minä vakuutan: Tässä käytetty kreikan sana amḗn on translitterointi heprean sanasta ʼamén, joka merkitsee ’olkoon niin’, ’varmasti’. Jeesus käytti usein tätä ilmausta ennen jotain toteamusta, lupausta tai ennustusta ja korosti näin sen ehdotonta luotettavuutta ja varmuutta. Joidenkin tutkijoiden mukaan Jeesuksen tapa käyttää tätä ilmausta on ainutlaatuinen pyhässä kirjallisuudessa. Johanneksen evankeliumissa Jeesus toistaa ilmauksen aina kaksi kertaa peräkkäin (amḗn amḗn), jolloin se on käännetty vastineella ”minä todella vakuutan”. (Ks. Joh 1:51, tutkimisviite.)
Minä vakuutan: Ks. Mt 5:18, tutkimisviite.
Jerusalem, Jerusalem: Lu 13:34:n mukaan Jeesus lausui hyvin samanlaiset sanat ollessaan aiemmin Pereassa. Tässä hän kuitenkin puhuu maanpäällisen palveluksensa viimeisellä viikolla 11. nisankuuta. (Ks. liite A7.)
temppelinne: Kirjaim. ”huoneenne”, ”talonne”.
hylätään: Joissain vanhoissa käsikirjoituksissa on lisäksi sana ”autio”, joten jae voitaisiin kääntää ”jätetään autiona teille”.
Media
Fylakteerio on pieni nahkakotelo, jossa on pergamenttiliuskoilla neljä raamatunkohtaa: 2Mo 13:1–10, 11–16; 5Mo 6:4–9; 11:13–21. Jolloinkin sen jälkeen kun juutalaiset olivat palanneet Babylonin pakkosiirtolaisuudesta, miehet alkoivat käyttää raamatunlausekoteloita aina aamurukouksen aikana paitsi juhlapäivinä ja sapattina. Valokuvassa näkyy ensimmäiseltä vuosisadalta oleva fylakteerio, joka löytyi eräästä Qumranin luolasta. Piirros osoittaa, miltä se ehkä näytti uutena.
Ensimmäisellä vuosisadalla syötiin tavallisesti pitkällään pöydän ääressä. Ruokailijat nojasivat vasemmalla kyynärpäällä tyynyyn ja söivät oikealla kädellä. Kreikkalais-roomalaisen tavan mukaan ruokasalissa oli yleensä matalan pöydän ympärillä kolme leposohvaa. Roomalaiset kutsuivat tällaista ruokasalia nimellä triclinium (latinan sana tulee kreikan sanasta, joka merkitsee ’kolmivuoteista huonetta’). Vaikka ruokailuryhmässä oli alun perin tilaa yhdeksälle ruokailijalle, kolmelle kullakin leposohvalla, myöhemmin alettiin käyttää pidempiä leposohvia, joille mahtui vielä useampia. Kaikkia paikkoja ruokasalissa ei pidetty samanarvoisina. Yksi leposohvista oli vähäarvoisin (A), yksi arvostetumpi (B) ja yksi kaikkein arvostetuin (C). Silläkin oli merkitystä, millä paikalla ruokailija oli leposohvalla. Huomattavimpana pidetty henkilö oli leposohvan vasemmassa päässä, toiseksi huomattavin oli hänen oikealla puolellaan, ja kolmanneksi huomattavin oli tämän oikealla puolella. Virallisilla juhlapäivällisillä isäntä oli kuitenkin vähäarvoisimman leposohvan vasemmassa päässä (1) ja kunniapaikka oli hänen vieressään keskimmäisellä leposohvalla (2). Ei ole selvää, missä määrin juutalaiset noudattivat näitä tapoja, mutta ilmeisesti Jeesus viittasi niihin opettaessaan seuraajilleen, että heidän piti olla nöyriä.
Animaatio perustuu osittain ensimmäisen vuosisadan synagogan raunioihin, jotka on löydetty Gamlan kaupungista noin 10 km Galileanjärveltä koilliseen. Ensimmäiseltä vuosisadalta ei ole säilynyt yhtään kokonaista synagogaa, joten ei tiedetä tarkkaan, miltä nämä rakennukset näyttivät. Monissa sen ajan synagogissa oli todennäköisesti kuvassa näkyviä yksityiskohtia.
1. Synagogan etummaiset eli parhaat istuimet olivat puhujakorokkeella tai sen lähellä.
2. Koroke, jolta luettiin Raamatun kirjoituksia. Koroke saattoi olla eri kohdissa eri synagogissa.
3. Seinän vieressä olevilla paikoilla istuivat ne, joilla oli huomattava asema yhteisössä. Muut istuivat lattialla matoilla. Gamlan synagogassa oli ilmeisesti neljä penkkiriviä.
4. Arkku tai kaappi, jossa säilytettiin pyhiä kirjakääröjä, oli ehkä takaseinällä.
Synagogan istumajärjestys muistutti läsnäolijoita jatkuvasti siitä, että jotkut olivat huomattavammassa asemassa kuin toiset. Tästä asiasta Jeesuksen opetuslapset väittelivät usein (Mt 18:1–4; 20:20, 21; Mr 9:33, 34; Lu 9:46–48).
Kuvasta saa käsityksen siitä, miltä muinaiset synagogat saattoivat näyttää. Kuva perustuu osittain ensimmäisen vuosisadan synagogan raunioihin, jotka on löydetty Gamlan kaupungista noin 10 km Galileanjärveltä koilliseen.
Hinnominlaakso, kreikankieliseltä nimeltään Gehenna, on kapea laakso, joka sijaitsi muinaisen Jerusalemin etelä- ja lounaispuolella. Jeesuksen aikana siellä poltettiin jätteitä, joten se kuvasi sopivasti täydellistä tuhoa.
Hinnominlaakso (1), jota sanotaan Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa Gehennaksi. Temppelivuori (2), jolla sijaitsi juutalaisten temppelikompleksi ensimmäisellä vuosisadalla. Nykyään Temppelivuoren huomattavin rakennus on muslimien Kalliomoskeija. (Ks. liite B12, kartta.)
Minttua on muinaisista ajoista asti käytetty lääkkeenä ja mausteena. ”Minttua” vastaava kreikan sana hēdýosmon (kirjaim. ’hyväntuoksuinen’) tarkoittaa todennäköisesti erilaisia Israelissa ja Syyriassa kasvavia minttulajeja, kuten harmaaminttua (Mentha longifolia). Tilliä (Anethum graveolens) viljellään sen aromaattisten siementen vuoksi, joita käytetään sekä mausteena että lääkkeenä vatsavaivoihin. Roomankumina eli juustokumina (Cuminum cyminum) kuuluu samaan sarjakukkaiskasvien heimoon kuin esimerkiksi porkkana ja persilja. Se tunnetaan ennen kaikkea kitkerähkön aromaattisista siemenistään, joilla maustetaan Lähi-idässä ja muualla leipiä, kakkuja, pataruokia ja jopa alkoholijuomia.
Jeesuksen aikana kameli oli seudun kookkain kotieläin. Raamatussa mainitun kamelin arvellaan olevan useimmiten dromedaari (Camelus dromedarius), jolla on vain yksi kyttyrä. Kameleista puhutaan Raamatussa ensimmäisen kerran siinä yhteydessä, kun Abraham oleskeli Egyptissä ja sai paljon näitä kuormaeläimiä (1Mo 12:16).
Sekä Johannes Kastaja että Jeesus sanoivat kirjanoppineita ja fariseuksia ”kyykäärmeiden jälkeläisiksi”, koska näiden aiheuttama hengellinen vahinko oli kuin tappavaa myrkkyä pahaa aavistamattomille ihmisille (Mt 3:7; 12:34). Kuvassa näkyy sarvikyy (Cerastes cerastes eli Cerastes cornutus), jonka tunnistaa sarvea muistuttavista pienistä, terävistä ulokkeista silmien yläpuolella. Muita Israelissa esiintyviä vaarallisia kyykäärmeitä ovat Jordaninlaaksossa elävä hietakyy (Vipera ammodytes) sekä palestiinankyy (Vipera palaestinae).
Hirvittävin ruoskimisväline oli nimeltään flagellum. Sen kahvaan oli kiinnitetty useita naruja tai nahkahihnoja. Näihin siimoihin oli laitettu painoiksi teräviä luunpaloja tai metallikappaleita, jotta iskut olisivat mahdollisimman tuskallisia.
Jeesus käytti koskettavaa kielikuvaa verratessaan huoltaan Jerusalemin asukkaista siihen, miten kanaemo suojelee poikasiaan siivillään. Toisella kertaa hän puhui pojasta, joka pyysi isältään kananmunaa (Lu 11:11, 12). Molemmat vertaukset osoittavat, että kana oli tavallinen kotieläin Israelissa ensimmäisellä vuosisadalla. Mt 23:37:ssä ja Lu 13:34:ssä käytetty kreikan sana órnis voi tarkoittaa mitä tahansa luonnonvaraista tai kesyä lintua, mutta tässä tekstiyhteydessä sen ymmärretään tarkoittavan kesykanaa, joka oli siihen aikaan kotieläiminä pidetyistä linnuista tavallisin ja hyödyllisin.